Millaisia tarpeita isolla metsänomistajalla on metsäsuunnittelun työkaluille? Tapion Metsäntuntijat-podcastin uudessa jaksossa ovat mukana keskustelemassa Sallan yhteismetsän toiminnanjohtaja Anne Harju, metsänmallinnuksen päällikkö Juho Niskala Afrystä ja metsätietoasiantuntija ja ForestKITin tuotepäällikkö Juho Lammi Tapiosta.

Juho Lammi, Juho Niskala ja Anne Harju.

Tapio laski yhteistyössä AFRYn kanssa Sallan yhteismetsälle kestävän hakkuusuunnitteen eli vuosittain hakattavan puumäärän. Hakkuusuunnitelaskelma on osa strategista metsäsuunnittelua, ja sillä pyritään määrittämään metsän kestävä vuotuinen hakkuutaso pitkälle aikavälille.

Hakkuusuunnite on tärkein työkalu suuren metsäomaisuuden hallintaan. Sen ympärille me suunnitellaan kaikki muu toiminta, sanoo Sallan yhteismetsän toiminnanjohtaja Anne Harju. Metsäpinta-alaa Sallan yhteismetsällä on yhteensä 70 000 hehtaaria.

Käytännössä laskelma tehdään ForestKIT Planner -nimisellä työkalulla, kertoo metsänmallinnuksen päällikkö Juho Niskala Afrystä. Jokaiselle kuviolle simuloidaan useita mahdollisia metsänhoidon vaihtoehtoja. Ohjelma optimoi rajoitteiden ja tavoitteiden mukaisesti parhaan vaihtoehdon metsän käsittelyyn, hän jatkaa.

Kestävän hakkuutason määrittelyssä avainasemassa ovat ajantasaiset kasvumallit ja metsävaratiedot, sanoo metsätietoasiantuntija ja ForestKITin tuotepäällikkö Juho Lammi Tapiosta.

Ajantasainen metsävaratieto on äärettömän tärkeää, myötäilee Harju. Ison pinta-alan suunnittelussa on haasteena, että koko alue ei välttämättä ole kerralla hallussa. Lähtödatan pitää olla kunnossa, jotta saadaan oikea kuva tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksista, hän jatkaa.

Jos me emme tiedä, mitä metsiä meillä on ja paljonko ne kasvavat, ei voida määrittää kestävää hakkuutasoa, Niskala kiteyttää.

Pitkälle aikavälille laskettu kestävä hakkuutaso antaa selkänojaa myös käytännön toteutukselle, jatkaa Niskala. Hakkuusuunnite sallii vuosittaiset vaihtelut, eikä tarvitse joka vuosi pohtia, hakataanko liikaa tai liian vähän.

Harju korostaa, että metsäsuunnittelussa pitää olla joustovaraa. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja leimikkoja – eli metsäkuvioita, joille suunniteltuja hakkuita kohdistuu – pitäisi olla taskussa vähintään vuoden hakkuumäärän verran. Silloin pystytään varautumaan erilaisiin sääolosuhteisiin ja muihin yllätyksiin, hän kertoo.

Parhaimmillaan metsäsuunnittelun avulla saadaan seuraavan kymmenen vuoden hakkuumahdollisuudet kartalle. Siinä on metsätalouden arkea ajatellen merkittäviä ajan ja kustannuksen säästöjä, Lammi sanoo.

Laskennassa pitää pystyä huomioimaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuuden lisääntyminen sekä metsänomistajien erilaiset tavoitteet. Yhden suosituksen mallilla mennään koko ajan vähemmän, Niskala kommentoi.